Responsive image
Responsive image

Arvokeskustelua

Olen tähän asti seurannut sivusta, miten ARVOKESKUSTELIJAT RY:n sivustoilla käydään keskustelua ja mistä, ja olen aika turhautunut. En tarkoita että kirjoitusten  taso olisi ollut huono, mutta ainakin minun tarkoitukseni alusta pitäen on ollut saada aikaan enemmän kuin lievästi lainehtiva ajatustenvaihto maailman nykyisestä tilasta ja varsinkin suunnasta, johon eräät tahot pyrkivät maailmaa ja sen tulevaisuutta ajamaan. Niinpä tässä muutamia ajatuksia vähän räväkämmän keskustelun pohjaksi.

Mikäli joku ei ole vielä huomannut, on maailmassa menossa valtavan mittaluokan uustulonjako, suoranainen pyramidihuijaus. Tämä tarkoittaa sitä että yhä useamman ihmisen työn tulos kulkeutuu yhä harvemman ihmisen taskuun ja hyödyksi. Tämä maailmanlaajuinen kehitys on aikamme huolestuttavin ilmiö ja on suorassa yhteydessä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Demokratia ei ehkä ole paras ja lopullinen yhteiskuntamuoto, mutta se on paras ja tasa-arvoisin tähänastisista ihmisen kehittämistä hallintomuodoista ja tuntuu kovin pelottavalta että on olemassa voimia, jotka asettavat demokratian ja markkinatalouden vastakkain. Spekulatiivinen talous luotiin aikanaan tukemaan reaalitaloutta, mutta siitä on tullut maailmantaloutta hallitseva keinottelu- ja rahapeliväline, joka on johtanut yhä kiihtyvin syklein toistuviin taantumiin ja lamakausiin. Tämän pelin säännöt ovat luoneet miljardeja pelillään keräävät voittajat, ja joka ei sääntöjä tunne, tai ei kykene peliä pelaamaan, on tuomittu häviämään ja jäämään osattomaksi. Tavallisen puurtajan työn hyöty hänelle itselleen minimoituu niin, että sillä on kohta vaikea elää ihmisarvoista elämää ja suuret voitot ajautuvat yhä harvempiin käsiin. Suhde on maailmanlaajuisesti, että kuudesta miljardista ihmisestä 99% tekee työtä rahoittaakseen yhden prosentin yltäkylläisen elämän. Kuulostaako historiasta tutulta? Olisiko jotakin mennyt pieleen?

Pääomien vapaan liikkuvuuden salliva maailmanlaajuinen järjestelmä on houkutellut suuren rahan ja investoinnit maihin, joissa demokratia on lähinnä vitsi, työvoima halpaa, jopa lähes ilmaista, eikä työläisten oikeuksista tarvitse välittää. Suuryritykset piiloutuvat väärinkäytösten syitä kysyttäessä alihankkijaketjujen taakse ja väistävät vastuunsa. Tämän halpamaihin suuntautuvan pääomien siirtämisen seurauksena on Euroopasta hävinnyt merkittävä osuus teollisuutta, ja kun Euroopassa ei ole työtä ei sitä ole myöskään Suomessa, ja vaikka joku yhtiö voittoa tekisikin, sanotaan väkeä silti irti suurempien voittojen takaamiseksi. Olisikin kiireesti muutettava elinkeinorakenteen suuntaa ja alettava suosia työtä luovaa PK sektoria, päämääränä pienemmät tuotantoyksiköt, sillä vanha hokema että jos isoilla yhtiöillä menee hyvin, menee kaikilla hyvin, ei enää pidä paikkaansa, jos on koskaan pitänytkään. Suurten megayhtiöiden menestys ei tiedä muuta kuin että pienet kuolevat ja tuotanto keskittyy entisestään.  Esim. ruuan tuotanto olisi ohjattava takaisin lähiruoan ja pienempien tilakokojen suuntaan. Tähän sanotaan vastaväitteenä että pienet yksiköt ovat tehottomia ja kustannuksiltaan liian kalliita nykyisessä talousrakenteessa.

Tästä tulee mieleen ajatus että entäs jos vika onkin rakenteessa ja se pitäisi muuttaa? Ruoan tuotanto on ajautunut, eli ajettu muutaman elintarviketeollisuusjätin haltuun. Nämä takovat valtavia voittoja ihmisten terveyden kustannuksella. USA:n ylijäämä maissista tuotettava glukoosi-fruktoosi, eli maissisiirappi on halpa raaka-aine, jota nykyään käytetään lähes kaikissa elintarvikkeissa. Tämän epäterveellisen raaka-aineen käyttö näkyy väestön ylettömänä lihomisena, diabeteksen lisääntymisenä ja on suorassa yhteydessä verisuoni- ja sydäntauteihin ja voi aiheuttaa jopa masennuksen, tuon uuden kansantautimme yleistymistä. Me syömme väärää ravintoa. Elintarviketeollisuus kieltää kaiken, ja kiristää YK:ta vaikenemaan kielteisistä tutkimustuloksista ja lobbaa hallituksia hyväksymään säädöksiä, jotka johtavat yhä epäterveellisemmän ruoan kulutukseen. Samalla kolmasosa ihmiskunnasta kärsii edelleen aliravitsemuksesta tai suoranaisesta nälästä. ”Hyvinvoivissa” maissa epäterveellisen ruuan seurauksena tulevat sairaudet ja vaivat ovat kultakaivos lääkefirmoille, jotka tehokkaiden kampanjoiden avulla saavat kaupaksi yhä enemmän verenpaine, kolesteroli, masennus ym. lääkkeitä. Ja kaikki tämä vain suurempien voittojen keräämiseksi. Voi ihmisrotu mihin tilaan olet itsesi saattanut!

Hallitsevan rahaeliitin gurunaan pitämä Ayn Rand oli keskinkertainen kirjailija ja katkera kvasifilosofi, joka hyväksyi esim. lapsen raiskauksen ja tappamisen, jos vahva yksilö siten saavutti päämääränsä ja näytti itsenäisyytensä ja voimansa. Siinäpä on oiva pohja filosofiselle ajattelulle. Randin filosofian mukaan ihmisen ei pidä auttaa heikompaa, vaan hänen tulee elää itsekkäästi omaa voittoa tavoitellen ja muista välittämättä, vaikkakaan hän ei saisi tehdä sitä muiden kustannuksella. Tuntuu siltä että Rand- uskovat ovat ottaneet tästä sinänsä haperosta filosofiasta vain ensimmäisen osaohjeen, eli että heikompia ei tarvitse auttaa, mutta toisten työllä tuotetut omaisuudet kyllä tuntuvat kelpaavan.  Randin kannattajien mielestä suuryritysten ei pitäisi maksaa veroja lainkaan ja hyväntekeväisyys ja heikomman auttaminen on sairasta. Valtion valta pitäisi ajaa koskemaan vain poliisia ja armeijaa,  ( ns. yövahti yhteiskunta), kaikki muu pitää yksityistää. Eräs suomalainen talousvaikuttaja ja Randin opetuslapsi jopa ehdotti että ilma ja vesi pitäisi yksityistää. Huhuh!  Rand ja hänen kannattajansa ovat tyystin unohtaneet sen tosiasian että ihmiskunta on kautta aikojen selvinnyt hengissä vain yhteistyötä tekemällä, ajatellen yhteisön hyvää ja etua. Nyt näyttää tulleen aika jolloin tuon yhteistyön hedelmät laitetaan uusjakoon, eli ajetaan harvojen käsiin.

Yksityistämisvimman hurmassa on heitetty monta lasta ja vanhusta pesuveden mukana, heitetään edelleen ja tullaan heittämään, sillä seurauksella, että ennen osaksi verovaroilla käynnissä pidetystä sosiaalisesta kentästä on tulossa firmojen rahastusautomaatti, jossa ihmisen hätä ja huolenpidontarve muutetaan rahaa tuottavaksi liiketoiminnaksi. Tämä johtaa markkinatalouden ensimmäisen pääsäännön kautta tilanteeseen, jossa kulut minimoidaan ja voitot maksimoidaan. Tämä taas johtaa tilanteeseen, jossa vanhus, tai joku muu hoivan tarpeessa oleva on kuluerä, josta on selvittävä mahdollisimman halvalla. Liiketoiminnasta saadut voitot ohjataan veroparatiiseihin, joissa makaa tätä nykyä tuhansia miljardeja rahaa  (arvio parin vuoden takaa: 11 tuhatta miljardia ) ja määrä kasvaa koko ajan, rahaa jota yhteiskunnat eivät pääse käyttämään yhteiseksi hyväksi verotuksen kautta. Miljoonia käytetään siihen että miljardeja voidaan piilottaa erilaisilla verokikkailuilla yhteiskunnan ulottumattomiin. Sitä kutsutaan häveliäästi verosuunnitteluksi. Kuitenkin nämä verojen kiertäjät käyttävät hyväkseen yhteiskunnan rakentamaa infrastruktuuria, so. teitä, viemäriverkkoa, sähköverkkoa, katuja rautateitä sekä terveydenhoitopalveluita ja ennen kaikkea koulutusta. Yhteiskunnan kouluttamia nuoria kansalaisia yhtiöt palkkaavat innolla palkkalistoilleen tuottamaan lisää varallisuutta kassaan. Veroparatiiseissa makaavat rahat ovat kuitenkin vain heitä itseään varten. Pelkästään EU:n alueelta valuu veroparatiiseihin n. tuhatmiljardia vuodessa. Laskekaa siitä.

Näiden megalomaanisten, harvoihin käsiin ohjattujen rahavirtojen avulla päätäntävalta yhteiskunnassa on siirtymässä demokraattisilla vaaleilla valituilta parlamenteilta suuryritysten ja näiden rahoittajapankkien käsiin. Euroopan velkakriisin aiheuttaneet pankit antoivat suurten voittojen toivossa järjettömiä riskilainoja korruptoituneiden poliitikkojen johtamille hallituksille ja systeemi ketjutti velat niin, että lopulta lasku jäi veronmaksajien maksettavaksi.  Valtiot ja kansalaiset saivat kokea nahoissaan elintasonsa katastrofaalisen romahtamisen ja työnsä hedelmien valumisen investointipankkiirien käsiin. Työtä vaille jääneet perheet häädetään armotta asunnoistaan, kun koko kriisin aiheuttaneet pankit vaativat lainojan maksuun. Asunnot menevät, mutta velkavankeus jää. Työttömien armeijat marssivat kaduilla ja yhteiskunnallinen levottomuus lisääntyy. Ei tarvita enää paljon, kun joku tarpeeksi karismaattinen hahmo lumoaa turhautuneet nuoret miehet retoriikallaan ja taas marssivat ruskeapaidat kadulla ja veri virtaa. Afrikan maat on ajettu IMF:n ja Maailmanpankin politiikalla kestämättömään laina-ansaan, josta ne eivät pysty mitenkään nousemaan pois. Kehitysmaissa rehottava korruptio ei ole näiden maiden oma keksintö, vaan käytännön ovat luoneet ylikansalliset suuryritykset, jotka aikanaan alkoivat voidella kehitysmaiden poliitikkoja ja virkamiehiä rahalla, saadakseen toivomansa hankkeet ajettua läpi maiden hallituksissa. Megayhtiöt ryöväävät sumeilematta mineraalit ja rikkaudet maaperästä ja veroteknisillä kikkailuilla ja monimutkaisilla yritysjärjestelyillä voitot tuloutetaan kyseisen maan kansalaisten ulottumattomiin.

Nykyisen kaltaisen kontrolloimattoman markkinatalouden voimana toimii kulutus. Eli mitä enemmän massat saadaan kuluttamaan, sitä suurempia ovat voitot. Mainoskoneistot takovat kulutuspropagandaa ihmisten päähän yötä päivää.  (Muistutuksena että markkinointi ja tiedotus ovat eri asia kuin kulutuspropaganda). Vaikka meillä on jo olemassa teknologia, joka mahdollistaa esim. hehkulampun palamisen useita kymmeniä vuosia, tuotteet tehdään kestämään vain määrätty aika, että uusia tuotteita saadaan markkinoille. On unohdettu se tosiasia, että ei planeettamme, eikä ihmisen mieli kestä tällaista kulutushysteriaan perustuvaa elämäntapaa vahingoittumatta. Ihmisen henkinen puoli on unohdettu, hänet on alistettu kuluttajaksi.  Nopeatempoinen hedonismi ajaa ihmiskuntaa kiihtyvällä vauhdilla kohti tuhoa ja markkinamiehet lyövät isolla rummulla tahtia. Jatkuva kulutukseen perustuva kasvu on mahdottomuus. Vastaväitteenä esitetään että kun teknologia kehittyy, ihminen saavuttaa tasapainon kulutuksen ja maapallon kestävyyden välillä, mutta ahneuden ajama voitontavoittelu näyttää vain kiihtyvän luonnon antamista hälytysmerkeistä huolimatta. Suuryhtiöt kieltävät kategorisesti vastuunsa tuhoista ja kuolemista joita ovat aiheuttaneet mm. verimineraalit, öljykatastrofit, vesisärötys, ihmisten elinympäristöjen ja luonnon silmitön ryöstäminen ja tuhoaminen. Emmekä me täällä Suomessa ole enää erillään muusta maailmasta. Tuo kaikki koskettaa meitä yhä enemmän ja enemmän. Me olemme myös vastuussa. Me olemme myös osa tulevaisuutta. Ongelma on ihmisen ja luonnon välisen tasapainon järkkyminen. Me emme voi jatkaa näin.

Meillä olisi jo olemassa teknologinen ja tiedollinen valmius saattaa lajimme ja planeetan tasapaino kohdalleen. Miksi siitä kuitenkin ajaudutaan kokoajan kauemmas? Joku viisas on todennut että planeetta Maa kykenee yhä edelleen, luontoa loukkaamatta, täyttämään kaikkien maapallolla elävien ihmisten (99%) tarpeet, mutta ahneen eliitin (1%) tarpeita se ei pysty täyttämään koskaan.

Tämä kaikki voi vaikuttaa tuomiopäivän ennustamiselta, mutta jos näitä asioita ei tunnisteta ja niistä puhuta, ei niitä voida korjatakaan. Siksi tämä kannanotto on synkästä sisällöstään huolimatta suunnattu tulevaisuuteen täynnä positiivista latausta. Olemme poijun väärällä puolella. Meidän on muutettava suuntaa. Me voimme sen tehdä, mutta se vaatii ymmärrystä tästä hetkestä ja meitä ohjaavista voimista. Ne voimat eivät ole mitään yliluonnollisia. Ne ovat ihmisen keksimiä ja siksi ihminen voi noita voimia myös hallita ja niiden suuntaa muuttaa.

Miettikää näitä, arvoisat lukijat, ja osallistukaa debattiin. On korkea aika puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

P.S. Tämä on vasta alkua. Lisää sekä positiivista että negatiivista ihmisen ja planeetan tilasta tulee esille keskusteluissamme, joiden toivon olevan vuolaita ja kiihkeitä. sama.

 

Kari Väänänen
Kari Väänänen

Latest posts by Kari Väänänen (see all)


 
 

7 Kommenttia artikkeliin “Arvokeskustelua”

  1. Nimetön kirjoitti:

    Kyllä Kari olet ihan oikeilla raiteilla…nykyihmiset eivät vain osaa ajatella enää kuin omaa napaansa. Puuttuu uskallus epäkohtien korjaamiseen. Ongelma ei ole pelkästään suuryrityksissä, mutta kyllä ne sujuvasti ovat tien tasoittaneet muillekkin!!

    Kurssin muuttaminen vaatii paljon, me jokainen voimme kuitenkin siinä oman pienen osamme tehdä.

  2. Yrjö Kopra kirjoitti:

    Kari kirjoittaa, että on korkea aika puhua asioista eli ahneesta eliitistä ja tuloeroista ”niiden oikeilla nimillä”. Tartun haasteeseen. Nimi on Antti Herlin. Mitä meidän pitäisi hänestä ja kaltaisistaan ajatella? Mitä meidän pitäisi tehdä hänelle eli heille?
    Tuloerot Suomessa ovat kasvaneet ainakin viimeiset 30 vuotta aina silloin kun taloudessa menee suhteellisen hyvin. Tuloerot ovat kaventuneet 1990-luvun alussa ja uudelleen nyt viime vuosina. Tilastokeskus kertoo joka joulukuu, että tuloerojen kasvamisen, ja joskus harvoin niiden kaventumisen, syynä ovat osinkotulot ja myyntivoitot. Tuloeroja eivät selitä palkkatulot vaan nimenomaan yrittäjä-/omistaja-/sijoittajatulot. Eiväthän tuloerot muuten supistuisi laskukausien aikana. Tuloerojen kasvu Suomessa, ja maailmallakin, on siis kiinni yritysten ja niiden omistajien menestyksestä. Minua vaivaa se, että tuloerokeskustelu loppuu aina siihen, että sanotaan olevan syytä hillitä niiden kasvua ellei jopa supistaa niitä. Voin olla samaa mieltä tähän saakka, mutta kertokaa rehellisyyden nimissä, miten se tapahtuu? Mielellään toki jollain muulla tavalla kuin saamalla aikaan pitkä talouden laskukausi, joka kyllä kaventaa tuloeroja. Mitä siis teemme Antti Herlinille, Supercellin omistajille, Kyöstilän perheelle, vielä Suomessa asuville Ehrnrootheille?
    Kavennammeko yrittämisen edellytyksiä ja kannustimia? Kiristämmekö omistajan verotusta, jolloin se osuu suomalaisyritysten omistajiin vain siltä osin kuin omistajatkin ovat kotimaisia? Jotta verojen kiristys vaikuttaisi tuloeroihin, pitäisi sen olla niin tuntuva, että suuromistajat lähtisivät ulkomaille ja verotulomme pienenisivät. Suomen tuloerojen tasaamisen kannalta tehokkain lopputulos olisi tytäryhtiötalous, jossa yhtiöt olisivat kaikki ulkomaisessa omistuksessa ja me suomalaiset kävisimme niissä vain töissä.
    Kun tämä on arvokeskustelua, kysyn vielä lopuksi, mitä (eliitin) ahneus on? Onko Antti Herlin ahne, kun hän edelleen suuromistajana johtaa Koneen hallitusta yrittäen kasvattaa ja kehittää yhtiötä niin, että se tuottaisi hänelle kolmannenkin miljardin? Pitäisikö kahden miljardin riittää Antille ja olisiko hänen syytä yleisen hyvän nimissä heittää hanskat tiskiin?

  3. Matti Apunen kirjoitti:

    Kari Väänäselle:

    Kiitos perusteellisesta ja latautuneesta kirjoituksesta. Jätät huomiotta muutaman olennaisen seikan, johon minun on pakko tarttua.

    Markkinatalouden ydin ei ole muutamien rikastuminen. Markkinatalous on tuottanut vertaansa vailla olevan vaurauden kasvun kaikille. Suomalaisten elintaso on aivan eri tasolla kun minun syntyessäni (1960), elämme pidempään ja sairastamme vähemmän, kohtaamme harvemmin väkivaltaa ja pystymme tekemään päivittäin valintoja joiden runsaus on ällistyttävää. Syömme halpaa ruokaa ja kirjoitamme näitä kirjoituksiamme halvoilla tietokoneilla, kaikki markkinatalouden saavutuksia.

    Väitetty harvojen ahneus ei ole tämän ajan ilmiö. Yhdysvaltojen 1800-luvun lopun kuuluisat ”rosvoparonit” John Rockefeller, Andrew Carnegie ja Cornelius Vanderbilt rikastuivat satumaisiin mittoihin. Carnegie valmisti terästä, josta tehdyillä kirskoilla Vanderbiltin junat kuljettivat Rockefellerin öljyä. 1800-luvun kahtena viimeisenä vuosikymmenenä öljyn, rautatierahdin ja teräksen hinta putosi 70-80 % . Hinnanlasku antoi miljoonille ihmisille mahdollisuuden liikkua, levittäytyä ja vaurastua, ja sen he myös tekivät.

    Paradoksi on tässä: Ilman tätä hinnanlaskua rosovoparonit eivät olisi koskaan rikastuneet siinä mitassa kuin rikastuivat. Jos hinnat olisivat pysyneet ennallaan, vain harvoilla olisi ollut varaa rakentaa ja matkustaa. Olivatko rosvoparonit siis ahneita riistäjiä, joiden toiminta olisi pitänyt pysäyttää alkuunsa?

    Jos tutkit tilastoja, Kari, huomaat nopeasti että maailmassa suljetuimmat taloudet ovat surkeimmassa jamassa. Katso Kuubaa, Zimbabwea, Pohjois-Koreaa. Se kansainvälisen pääoman hullunmylly, jonka kiroat, on nostanut satoja miljoonia kehitysmaiden ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä. Jos et usko, katso vaikka ruotsalaisen lääkärin ja tilastovelhon Hans Roslingin loistava esitys maailmanvaurauden kasvusta YouTubessa. Tätä vaurastumista ei selitä YK eikä mikään kollektiivinen sääntely, vaan vapaa kauppa ja ihmisten ja pääomien vapautettu liike. Useimmat kapitalismia arvostelevat ihmiset ohittavat omituisen kevyesti nämä kehittyvien talouksien massat, jotka elävät aivan merkittävästi elämää kuin 30 vuotta sitten. Eivät kaikki, mutta silti valtava määrä.

    Yrjö Kopra, joka kommentoi kirjoitustasi, on aivan oikeassa. Ongelma ei ole Antti Herlinin kaltaisten ihmisten henkilökohtainen omaisuus. Asian ydin on se, että Kone on kilpailukykyinen ja tekee tulosta, josta voidaan jakaa tulonsiirtojen kautta niille jotka tukea tarvitsevat. Kone tekee tuloksensa lähes kokonaan Suomen ulkopuolella, mutta maksaa siitä huolimatta hyvin suuren osan veroistaan Suomeen. Kaiken ahneuskeskustelun keskellä tämä on hyvä muistaa.

    Suomessa on yli 150 000 euroa vuodessa ansaitsevia ihmisiä noin 16 000, siis vain noin 0,3 prosenttia koko väestöstä. 150 000 euroa on tietenkin iso raha, mutta ei törkeä ryöstö tai jättiläissumma, varsinkin kun useimmat maksavat siitä yli 40 % veroa. Vaikka verottaisimme nämä ihmiset kuiviin, se ei mitenkään ratkaise meidän ongelmiamme. Kannatan tietenkin kohtuullisuutta ja vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä, johon kannustan kaikkia.

    Lasket, että pystymme maailman vahingoittumatta täyttämään 99 %:n tarpeet, mutta emme sen pohjattoman ahneen viimeisen prosentin. Minä kuulun siihen kirottuun ylimpään prosenttiin. Kirjoitan tätä kommenttia vihreässä VR:n junassa (kakkosluokassa), matkalla kotiin jossa minua odottaa samanlainen taulutelevisio ja pesukone kuin useimpia meistä. Ajan 7 vuotta vanhalla autolla ja olen käynyt tänä talvena kerran Espanjassa lomamatkalla. Ostan ruokani marketista ja harrastan metsässä kävelyä. Tarpeeni ovat toisin sanoen hyvin keskivertaisia, ehkä jopa samansuuntaisia kuin sinulla.

    Kapitalisti ei ole virheetön, mutta kukapa olisi. ”Ahneen” prosentin demonisoinnilla emme etene mihinkään. Kiitos silti avauksesta. Arvokeskustelijat on erinomainen hanke, jossa meillä on tilaisuus käydä aitoa dialogia.

    Sen toivossa ja ystävällisin terveisin,
    Matti Apunen
    Tampere

    PS. Mistä Ayn Randin teoksesta siteeraamasi hurjat lausunnot ovat peräisin? Olen lukenut Randia jonkin verran, enkä ole kyllä tällaiseen törmännyt. Randin ja objektivismin laadusta keskustelen mielelläni lisää, jos haluat.

  4. Kari Väänänen kirjoitti:

    JATKOA ARVOKESKUSTELULLE
    Lienee paikallaan kommentoida herrojen KOPRA ja APUNEN kannanottoja kirjoitukseeni ARVOKESKUSTELIJOIDEN sivuilla.
    Ihmettelen, että minun täytyy tarkentaa mitä ja ketä tarkoitan sillä ”ahneella eliitillä”. Uskoisin asian kyllä näkyvän selkeästi ajassamme, jos on tahtoa katsoa. Mielestäni kirjoituksestani pitäisi pystyä lukemaan, että en mitenkään vastusta enkä tuomitse yrittäjyyttä, vaan ajatukseni on täsmälleen päinvastoin. PK sektori on maamme tulevaisuuden kannalta tärkein voimavara työntekijän lisäksi. Sen verotuotto oli jo NOKIAN kultakautena yksitoista (11) kertaa suurempi, kuin NOKIAN tuotto, mutta jostakin syystä tämä unohdettiin aikanaan nostaa julkisuudessa esille. Kritiikkini kohde ei suinkaan ollut eikä ole Herlin, eivätkä hänen kaltaisensa yrittäjät ja miljonäärit, saati sitten pelifirmat, jotka ovat selvin sanoin ilmaisseet, että pysyvät Suomessa ja maksavat mielellään veronsa Suomeen, piilottamatta rahojaan veroparatiiseihin. PK yrittäjyys on ARVO, jota pitää arvostaa ja kunnioittaa, sillä se on tulevaisuutemme työllistävä kivijalka. Tämä pitäisi myös AY-liikkeen ymmärtää.
    Sanoin mielestäni selkeästi, että suurtenyhtiöiden loputon ahneus, spekulatiivinen talous ja pörssipeli osake- ja asuntokuplineen ovat ne tekijät, jotka syöksevät maailman kohti katastrofiin johtavaa eriarvoisuutta ja ekologista tuhoa, ja jos en sanonut, niin sanonpa sen nyt tässä. Ihmisten työllä luodut pääomat alistetaan taloudelliselle keinottelulle, jonka tuotot ohjautuvat harvojen taskuihin. Yksi suurimpia tämä hetken ongelmia on, että yritysten tuottamia voittoja ei enää investoida uusiin innovaatioihin, firman kehittämiseen tai kasvattamiseen ja näin uusien työpaikkojen luomiseen, vaan kertyneet voitot sijoitetaan arvopaperimarkkinoille, jossa ne ovat pelkkiä pelimerkkejä, vailla minkäänlaista hyötyä muille kuin pörssipelin voittajille. Jokainen ymmärtää että tämänkaltaisella toiminnalla ei työpaikkoja rakenneta eikä yhteistä hyvää tueta. Tämä kehitys näkyy jo maailmantaloudessa.
    Herlin ja hänen kaltaisensa saavat minulta täyden tuen, sillä he ovat myös yksi tämän maan tulevaisuuden kivijaloista, mutta ne yhtiöt, jotka siirtyvät halpamaihin suurempien voittojen perässä ja kierrättävät tuloksensa veroparatiiseihin, eivät ansaitse minkäänlaista arvostusta. Syyksi halpamaihin siirtymiselle ilmoitetaan liian kallis suomalainen työvoima, joten mennään maihin jossa työntekijä on lähes orjan asemassa, työolot ja työajat hirvittävät, joissa demokratia ei toimi ja maattomilta viljelijöiltä voi yhdessä korruptoituneiden paikallisviranomaisten kanssa viedä heidän viljelemänsä maat ja pellot, ja sitä mukaa toimeentulon, ja laittaa paikalle eukalyptusplantaasi. Ja lapsityövoimahan on tunnetusti halpaa, melkein ilmaista.
    Olisi naivia ja typerää kieltää kaupankäynnin (markkinatalouden) tuottamaa hyötyä meille, jotka asumme hyvinvointivaltioissa (vielä), mutta kysymystä on katsottava laajemmin. Kaikki mitä Apunen puhuu kapitalismin tuottamasta hyödystä ja hyvästä, pitää osin paikkansa, mutta se hyöty ei koske, eikä ole koskaan koskenut kaikkia. (Ja puhuttaessa suljettujen yhteiskuntien huonosta taloudesta, niin Kuuban kohdalla ei tasapuolisuuden nimissä sovi unohtaa USA:n täysin yksipuolisesti ylläpitämää kauppasaartoa.) Teollisen vallankumouksen tuottama valtava pääomavaranto luotiin aikanaan miljoonien työläisten työllä, jotka epäinhimillisissä työ-oloissa raataen loivat pääomat, joilla nyt pelataan. Systeemi muistutti kovin orjatyötä. Yhteiskunnan rakenne muuttui, tai se muutettiin sellaiseksi, että työläismassoilla ei olut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä maaseudun kurjistuvista oloista kaupunkeihin melkein ilmaiseksi työvoimaksi ja tehdä teollistuvaa työtä sillä palkalla kuin heille suvaittiin maksaa. Lopulta työntekijät havahtuivat ja alkoivat vaatia osaansa työnsä tuottamasta hyvästä. Apunen unohtaa että ilman työläisten vahvaa joukkoliikehdintää ja vaatimuksia, tuota hyvää tuskin olisi jaettu muille kuin omistajille. Nyt Espanjassa alkaa olla sama meno. Kenelläkään työttömällä espanjalaisella ei ole varaa kieltäytyä tarjotusta työstä, vaikka palkka on alle tuhat euroa kuussa. Ja samaan aikaan yhtiöiden ja sijoittajien voitot kasvavat, sillä tarjollahan on rajattomasti halpaa, melkein ilmaista työvoimaa! Eikä Espanja ole ainoa maa. Tähänkö kapitalismi pyrkii?
    Meidän elintasomme ei olisi ollut, eikä olisi edelleenkään mahdollinen ilman kehitysmaiden riistoa, joka jatkuu edelleen. Hans Rosling sanoo että erot kehittyneiden maiden ja kehittyvien maiden välillä ovat kaventuneet; tilastollisesti. Miten tulot jakautuvat kunkin maan sisällä, jäi ainakin minulle epäselväksi. Selvää kuitenkin on että esim. öljyllä vaurastuvassa Ghanassa elintason kohoaminen koskee vain osaa väestöstä ja tuloerot kasvavat hurjaa vauhtia. Jotkut keräävät satumaisia rikkauksia, keskiluokka vaurastuu, mutta köyhät köyhtyvät yhä enemmän vailla toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta. Rosling toteaa että epäkohdat ja vääristymät voitaisiin suurelta osalta ratkaista, sillä varoja niihin olisi. Ongelma on siinä että varoja ei ohjata oikeisiin kohteisiin. Olen samaa mieltä ja kysyn perään että ketkä noita varoja hallitsevat? Missä ne ovat?
    Korruption avulla kolmatta maailmaa riistetään edelleen sumeilematta ja maapallon väestöstä noin neljäsosa elää aliravitsemuksessa tai sen partaalla. Lapsityövoimaa käytetään tietoisesti ja jäljet orjatyötä muistuttavista oloista peitetään alihankkijaketjujen taakse, kuten viimeaikaiset vaateteollisuuden uutiset osoittavat. Tuntuu vaikealta uskoa että maailmassa on vieläkin ihmisiä, jotka ovat valmiit orjuuttamaan toisia saadakseen itselleen enemmän. Ja tämän ketjun päässä on hyvinvointivaltion kuluttaja, jonka kulutusvimma pyritään pitämään yllä alhaisilla hinnoilla ja alhaiset hinnat vaativat tuotantoketjun alkupäässä olevien ihmisten riistoa. Kulutuksesta kertyvät voitot valuvat sijoittajille eli ”omistajille”. Tämä, herrat Apunen ja Kopra, on se sääntelemättömän markkinatalouden moraalinen rappio, josta pitäisi keskustella. Se vaikuttaa kaikkeen.
    Kun puhun ahneesta eliitistä, en todellakaan tarkoita turistiluokassa matkustavaa Apusta, enkä hyvätuloista itseäni. Kysymys lieneekin enemmän siitä, että suostutaanko ongelmat näkemään ja puhumaan niistä. Suostutaanko kyseenalaistamaan nykyinen spekulatiivinen rahapelitalous ja tunnustamaan että taloudellinen rakenne on pahasti vääristynyt ja että markkinatalous ei pysty itse korjaamaan virheitään. Kun Greenspan korkokikkailullaan lopulta ajautui umpikujaan ja antoi vastoin kaikkea tervettä järkeä maailman businesseliitin ymmärtää että ottakaa vain isoja riskejä, kyllä yhteiskunta eli kansalaiset maksavat jos tulee turpaan, loi hän systeemin, josta koko nykyinen katastrofia lähentelevä tilanne johtuu. Eli voitot voitte pitää itsellänne, mutta tappiot sosialisoidaan kaikkien maksettavaksi. Miten on mahdollista että ideologia, joka pyrkii kieltämään valtion osallistumisen talouteen millään tavalla, polkaisee tyhjästä, itsensä pelastaakseen, sosialismia muistuttavan rakennelman?
    EU:n ja USA:n välisessä, rakenteilla olevassa vapaakauppasopimussuunnitelmassa on tuloillaan sopimusehto, joka oikeuttaa firman kuin firman nostamaan oikeusjutun mitä tahansa EU-valtioita vastaan, jonka firma katsoo lainsäädännön tai muiden säädösten kautta haittaavan millään lailla firman toimintaa. Eli äkkiä oltaisiin tilanteessa, jossa demokraattiset valtiot joutuvat kysymään korporaatioilta mitä he saavat parlamenteissaan päättää ja mitä eivät. Mielestäni valtio ja sen luomat lait, ovat tavallisen eläjän viimeinen turva sääntelemätöntä markkinataloutta ja sen harjoittamaa taloussortoa vastaan. Jo tällä hetkellä suuryritysten valta kansallisessa päätöksenteossa on kestämätön. Suomalaisena esimerkkinä olkoon LEX NOKIA (vai oliko se LEX OLLILA). On turha kieltää, etteikö tällä lailla olisi ideologista vaikutusta yksilönsuojaan tulevaisuudessa, ja lisää samankaltaisia lakeja lobataan kabineteissa suurella kiireellä. LEX NOKIA/OLLILA on vain pieni esimerkki verrattuna USA:n vastaaviin lainmulkkauksiin, joita ylikansalliset suuryhtiöt ovat saaneet lobattua läpi päätöksenteossa aina presidenttejä myöten. Esimerkiksi USA:n elintarviketuotanto valui W. Bushin aikana muutaman jättiyhtiön käsiin uusien lakien mahdollistamana. Nämä lait allekirjoitti itse presidentti niitä samalla kovin ylistäen, ja mitä siitä seurasi? Maissisiirapin myötä väestön lihominen karkasi käsistä lisäten samalla sairastelua ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Myös tiedetään kuinka USA:N elintarviketeollisuus kiristi YK.ta maissisiirappi/sokerisuositus kiistassa, ja jos ei tiedä niin kannattaisi ottaa selvää. Esimerkkejä suuryritysten vaikutusvallasta ja suoranaisesta uhkailusta löytyy kyllä netistä ja muualta mediasta enemmän kuin lukea kerkeää. Kansainväliset kaivosyhtiöt tulouttavat verokikkailulla kaivosteollisuuden voitot ulos Sambiasta ja muista Afrikan maista ja jättävät ympäristöongelmat jäljelle. NESTLE riistää ihmisiltä poliitikkojen siunauksella puhtaat vedet (Suomeen on perustettava äkkiä vesiministeriö suojelemaan kansallisia vesivarojamme!) ja myy ne sitten pullotettuina takaisin ihmisille kalliilla hinnalla ym. ym. Kaikki tämä on mahdollista poliitikkojen, pankkien ja megayhtiöiden yhteistyöllä ja uskomattoman suurella korruptiolla, jonka kansainväliset suuryhtiöt ovat luoneet ja jolla ne pelaavat. Jos yrität nousta yhtiöiden ylivaltaa vastaan, saat vastaasi satojen lakimiesten armeijan ja pahimmassa tapauksessa joudut itse syytetyksi. Tätä tarkoittaa piilotetusti myös EU:n ja USA:n vapaakauppasopimuksen ehto yhtiön toiminnan haittaamisesta. Yhtiöiden toimien kaikenlainen kritisoiminen johtaa jo nyt koviin uhkauksiin ja vaiennusyrityksiin. Tavallisen ihmisen oikeuksien yli kävellään tylysti ja välittämättä, tuhoamalla heidän elinympäristöään viranomaisten hiljaisella suostumuksella ja yhtiöiden omistama media lyö propagandarumpua, jolla ihmisten mielet hämätään ja estetään totuuden näkyminen. Tämä on se vaara josta minä puhun. Haluaako joku elää kapitalistisessa diktatuurissa, jossa kaikki on alisteista voiton tavoittelulle ja ihmisen arvo lasketaan pelkästään rahassa, jota 1% hallitsee miljardeillaan ja megayhtiöt ”turvaorganisaatioineen” valvovat, ”etujaan puolustaen”? Minä en halua. Sehän olisi kuin Neuvostoliitossa. Näennäinen aate vain vaihtuisi, mutta vallan rakenne olisi ihan sama.
    Mutta rauhoittukaa hyvät herrat. En ole kaatamassa markkinataloutta, mutta vastustan kiivaasti säätelemätöntä markkinataloutta ja sen mahdollistamaa pyramidihuijausta ja yhteiskunnan kulkemista kohti harvainvaltaa. Jätetään Herlinit ja muut perheet rauhaan kehittämään yrityksiään ja luomaan työtä ja keskitytään me siihen mikä todella uhkaa planeettamme tulevaisuutta, eli maapalloa ja ihmistä surutta riistävät kansainväliset megaluokan suuryritykset, finanssipankkiirit ja suurenluokan pörssikeinottelijat. Kun finanssieliitti, poliittinen eliitti, tiedotuseliitti ja sotilaseliitti liittoutuvat yhteen omia etujaan ajavaksi ryhmittymäksi, olemme me tavallinen kansa kusessa. Ja pelkäänpä, että tuo liittoutuminen on jo alkanut.
    Käynnissä on maailman laajuinen ideologinen taistelu, eikä sitä käydä kapitalismin ja sosialismin välillä. Se juna meni jo. Kysymyksessä on paljon syvällisempi maisema. On olemassa ideologia, joka uskoo että ihminen on luonnostaan ahne ja että vahvemmalla on oikeus alistaa heikompia ja että vain itselle tuotettu hyvä ja hyöty on ihmiselle ominainen ja kannustettava ominaisuus (Ayn Rand). Tämä ideologia vakuuttaa että jokainen on oman onnensa seppä ja vannoo ylenmääräisen yksilöllisen varakkuuden nimiin välittämättä millä keinoin varallisuus on hankittu ja kenen työn kautta. Tämä ideologia kieltää ihmisen yhteisöllisen perimän ja riippuvuuden toisista ihmisistä. Se pitää yllä käsitystä että jokainen miljardinsa kerännyt on myös ne ansainnut, sillä hän on tehnyt sen yksin ja itse, ilman muiden apua. He vannovat objektiivisuuden ja rationaalisuuden nimiin, ja pitävät esim. juutalaisten Raamattua syypäänä sellaisiin epärationaalisiin ilmiöihin kuin omatunto, empatia ja armeliaisuus. Heille tärkeintä on voitto ja sen osoitukseksi kerätyt merkit, kuten raha tai valta. Käsitykseni mukaan herrat Apunen ja Kopra ovat tämän ideologian kannattajia. Jos olen väärässä, korjatkaa.
    Siten on olemassa toinen ideologia, jossa yhteisöllisyys hyvin keskeisessä osassa. Se tunnustaa ihmisen riippuvuuden lajitovereistaan, eli että ihminen ei tule lajina toimeen ilman yhteisöllisyyttä. Kukaan ei voi kerätä miljardien omaisuutta ilman lajitovereidensa apua ja vieläpä hyvin usein heidän ja luonnon kustannuksella. Tämä ideologia pitää sisällään sen ajatuksen että me kaikki elävät olennot kasveista alkaen olemme samaa elämän kehää, halusimmepa tai emme. Jokainen olento vaikuttaa olemisellaan ja teollaan toisiin yksilöihin ja tätä kautta yhteisöihin, kansakuntiin ja koko planeettaan. Ihminen ei tietoisuudestaan huolimatta ole erillään tästä elämänkehästä, eikä voi toimillaan rikkoa sen lakeja. Jos joku osa tätä kehää kerää liikaa itselleen, on se jostakin muualta pois ja tämä paitsi jäänyt osa näivettyy vähitellen ja kokonaisuus vääristyy. Tahallaan tai tahattomasti väärin ymmärretty Darwin ja vanhat hokemat vahvimman oikeudesta eivät pidä paikkaansa koko elämänkehää tarkasteltaessa. Se sen sijaan on totta, että jos joku osa ryöstää itselleen liian suuren osan yhteisestä elämänenergiasta, joku muu osa kärsii. Ensimmäinen ideologia pitää tätä luonnonlakina, ”nopeimmat voittava ja vahvimmat jäävät eloon.” Tämä ajattelutapa sallii sumeilematta ja ilman omantunnon kolkuttelua toisen ihmisen riiston, eikä piittaa tuottamistaan kärsimyksistä. Jotenkin tuttu kuvio psykopatiasta. Tässä on mielestäni inhimillisen kulttuurin suurin virhe ja vääristymä tällä hetkellä. Talous ja sen hallitseva rooli, ovat suurin vaikuttaja tässä ajassa ja ratkaisevassa asemassa planeettamme ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Ei pidä unohtaa että talous on ihmistä varten, ei ihminen taloutta varten. Tästä pitäisi keskustella. Tämä on mielestäni arvokeskustelun ydin.
    P.S. AYN RANDIA koskevat lausumat ovat otettu suoraan hänen haastatteluistaan jotka löytyvät netistä.
    Palataan asiaan.

    Kari Väänänen
    arvokeskustelija

  5. Nimetön kirjoitti:

    Kari Väänänen
    Kemijärvi

    Kari hyvä,

    nojaat argumentoinnissasi edelleen raskaasti Ayn Randiin. En ole edelleenkään vakuuttunut, että olet huolellisesti tutustunut Randiin. Siksi pari kommenttia.

    Kirjoituksesi ydin lienee jossain virkkeen ”talous on ihmistä varten, ei ihminen taloutta varten” tiimoilla. Tämä on Ayn Randinkin keskeinen väittämä. Hän lähtee yksilöstä, kollektivismissa sen sijaan ihminen alistetaan taloudellisen koneen rattaaksi.

    Maaorjuus ja kommunismi eivät tunnustaneet yksilön omistamisen oikeuksia, kapitalismille se on ydinarvo. Kapitalismissa ihmiset voivat yhteistoiminnassa tuottaa, valita ja muuttaa maailmaa. Heidän päätöksensä kaatavat hallituksia ja niitä suuryrityksiä, jotka eivät pysty vastaamaan miljoonien kuluttajien toiveisiin. Tunnettu venezuelalaissyntyinen politologi Moises Naim sanoo viime vuonna ilmestyneessä hienossa kirjassaan ”The End of Power”, että suuryritysten valta on kutistunut jatkuvasti ja valta taloudellisen ravintoketjun huipulla on hauraampaa kuin ennen. Syitä on monia, mm. viestintäteknologian muutos joka on antanut kuluttajille ja äänestäjille uudenlaisen ja todella tehokkaan keinon tulla kuulluksi. Ja hyvä niin.

    Rand ei todellakaan sano, että ihminen voi vaurastua muita ryöstämällä. Jokaisella on yksilönoikeutensa ja Rand nimenomaan katsoo, että nämä oikeudet ovat loukkaamattomia. Otetaan sitaatti (Ayn Rand: ”Capitalism”, Signet Books 1967, s. 10-11; käännös minun):

    ”Peruskysymys kuuluu: Onko ihminen vapaa? Ihmiskunnan historiassa kapitalismi on ainoa järjestelmä, joka vastaa: Kyllä.

    Kapitalismi on yhteiskunnallinen järjestelmä, joka perustuu siihen että tunnustamme yksilön oikeudet, mukaan lukien omistamisen oikeuden (…).

    Yksilön oikeuden tunnustamisesta seuraa se, että kiellämme fyysisen voiman käytön ihmisten välisissä suhteissa: oikeuksia voi rikkoa vain väkivalloin. Kapitalistisessa yhteiskunnassa kukaan ihminen tai mikään ryhmä ei voi panna alulle fyysisen voiman käyttöä muita kohtaan.”

    Randin perusajatus on se, että kollektivistit (tai totalitaristit) ovat vakuuttuneita omien ajatustensa sisäänrakennetusta hyvyydestä, eivätkä lopulta epäröi pakottaa muita omalle kannalleen. Toisin sanoen koska kaikki ihmiset eivät ymmärrä ”omaa hyväänsä”, heidät pitää pakottaa siihen. Jos lempeämpi taivuttelu ei toimi, tarvittaessa on käytettävä hiukan kovempia keinoja. Tällainen pakottaja (kollektivisti) ei kyseenalaista oman toimintansa oikeutusta. Hänelle ainoa este matkalla ”parempaan maailmaan” ovat siis ymmärtämättömien, eri mieltä olevien ihmisten harhaanjohdetut tunteet.

    o

    Kari, hyväksyt Kone-yhtiön olemassaolon, mutta tuomitset ”suuryritysten” ahneuden ja globaalin pörssipelin. Sitä et sano, milloin Väänäsen asteikolla hyväksytystä, sympaattisesta yrityksestä tulee tuomittava suuryritys? Ja pitääkö sympaattisen Koneen tulla pois globaalista osakepelistä, siis pörssistä, josta se hakee pääomia toimintansa rahoittamiseen? Tai pitääkö kirkon tai hyveellisten yksityisten ihmisten luopua osakkeistaan, jotka ovat osa tätä samaa ruokotonta pörssipeliä?

    Yhdessä asiassa jaan huolesi. Kirjoitat: ”Yksi suurimpia tämä hetken ongelmia on, että yritysten tuottamia voittoja ei enää investoida uusiin innovaatioihin, firman kehittämiseen tai kasvattamiseen ja näin uusien työpaikkojen luomiseen (…)”

    Korvaisin sanan ”enää” sanalla ”riittävästi”. Tietenkin yritykset investoivat edelleen, koska niiden on pakko. Suomeen tehtyjen aineellisten investointien määrä on ollut valitettavan alhainen ja siinä kohtaa sopii miettiä mikä tässä ympäristössä on vikana, jos se ei houkuttele investoimaan.

    Aineettomat investoinnit (tutkimus- ja kehitysmenot ja vastaavat) kasvavat koko ajan. Esimerkiksi vuonna 1995 t&K-menot olivat noin 2,5 % suhteessa tuotantoon, vuonna 2013 noin 4,5 %. Toki aineettomat ovat edelleen selvästi pienempiä kuin aineelliset investoinnit. Aineellisten investointien määrä suhteessa tuotantoon on pysynyt suunnilleen ennallaan 90-luvun laman jälkeen. (Lähde: Tilastokeskus)

    Mitä tulee suomalaisiin yrityksiin ja veronkiertoon, siteeraan ylijohtaja Sanna Alamäkeä Verohallinnon yritysveroyksiköstä. Kauppalehdessä (26.11.) hän lausuu:

    ”Voi todella sanoa, että suomalaiset yritykset ovat tunnollisia veronmaksajia, siis käytännössä erittäin veromyönteisiä. Olemme harmistuneina seuranneet keskustelua (verovälttelystä). Yksittäisiä yrityksiä on usein täysin syyttä suotta arvosteltu. (…) Emme ole suuressa määrin törmänneet varsinaisesti aggressiiviseen verosuunnitteluun.”

    Viittaat lopulta Charles Darwiniin (”Tahallaan tai tahattomasti väärin ymmärretty Darwin ja vanhat hokemat vahvimman oikeudesta.”). Ja toden totta, Darwinia on tässä kohdassa ymmärretty väärin.
    Darwinin mukaan luonnonvalinnassa voittajaksi selviytyy se, joka sopeutuu parhaiten ulkoisiin muutoksiin. Dinosaurukset olivat vahvoja, mutta eivät sopeutuneet.

    Markkinatalous ei ole vahvimman oikeutta vaan järjestelmä, jossa sopeutuvaisin voittaa. Sopeutumisen mekanismi on nimeltään markkinat. Se koostuu miljardien ihmisten päivittäisistä päätöksistä, jotka määräävät jonkin palvelun tai tuotteen hinnan. Mitään muuta todellista keinoa sen määrittelylle ei ole; yksikään virkamies tai virasto ei voi omistaa samaa viisautta kuin miljoonien ja miljoonien ihmisten yhteenlaskettu tieto. Siksi kaikki ne järjestelmät tai poliitikot jotka haluavat valita talouden voittajat markkinoiden sijasta, ovat auttamatta väärässä.

    Meidän markkinataloutta puolustavien peruslähtökohta on nyt ja vastedes: Ihmisillä pitää olla aina mahdollisuus äänestää jaloillaan tai lompakollaan. Täysivaltaista ihmistä ei saa pakottaa eikä tarpeettomasti holhota.

    Toisin sanoen: Talous todella on ihmistä varten.

    Hyvää syksyä Kemijärvelle, joka lienee jo saanut lumen. Meille etelän onnettomille sitä ei ole vielä riittänyt.

    Matti Apunen

  6. Nimetön kirjoitti:

    Kiitos Kari, että otit puheeksi tämän yhden aikamme tärkeimmistä kysymyksistä, jollei tärkeimmän. Olet myös täysin oikeassa siinä, että tätä keskustelua todella olisi syytä käydä nykyistä paljon suuremmalla antaumuksella.

    Keskusteluun on ripeästi tullut aivan relevantteja ja tärkeitä vastauksia mm. erittäin hyvin menestyneiden yrittäjien taholta. On kuitenkin kummallista, että keskustelu tällaisesta aiheesta korkeasti koulutetussa yhteiskunnassa on tyrehtynyt siihen. Helmikuun jälkeen ei ole tullut yhtään uutta kommenttia. Toivottavasti se johtuu vain samasta asiasta, kuin oma viivästynyt reaktionikin: tämän foorumin olemassaolo ei ennen Aamulehden parin päivän takaista julkaisua ollut vielä ylittänyt omaa tietoisuuskynnystäni kaikkien tietovirtojen keskeltä. Tätä samaa keskustelua käydään oikeutetusti useilla maailman kansainvälisillä SoMe-palstoilla. Jos suomalainen yhteiskunta ei tähän aiheeseen tämän herkeämmin tartu, se voi yhtä hyvin mennä makuulle ja jäädä odottamaan kuolemaa.

    Kysymys tässä keskustelussa ei lopulta ole siitä, toimiiko yksittäinen kapitalisti oikein tai väärin tai siitä, tarvitaanko vapaan yrittäjyyden henkeä. Kari Väänästä myöten kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että yrittäjyyttä tarvitaan. Me kaikki nautimme vapaan kapitalismin toiminnasta niin kauan, kuin se toimii hyvin. Kysymys alkaa olla enemmänkin siitä, että yhä useammat (myös maailman huippuyliopistojen markkinatalouden opettajat ja tutkijat) alkavat tunnistaa kapitalismissa merkkejä, jotka johtavat epätoivottuun tulevaisuuteen (mm. Ha-Joon Chang, Clayton Christensen, Erik Brynjolfsson, Thomas Piketty).

    Kun puhtaaseen markkinatalouteen perustuvaa kapitalismia katsoo laajemmassa mittakaavassa, siitä alkaa hahmottamaan yhden tärkeän ominaisuuden: se vie maailmaa eteenpäin lineaarisesti. Teollisuuden alkuajoilta lähtien toki maailmantalous on käynyt läpi joukon syklejä, joista jokainen on pumpannut rahaa systeemin kerrosten läpi yhä uudelleen. Kaikki nämä syklit ovat kuitenkin lineaarisesti työntäneet yhteiskuntaamme yhä pidemmälle Maslowin tarvepyramidin pohjalta kohti sen huippua. Ensin suurin osa BKT:sta muodostui alkutuotannosta. Sitten BKT:n bulkkiosuus siirtyi teollisuuteen, sen kannoilla seurasi peruspalvelusektorin laajeneminen ja myöhemmin ICT-sektori. Siellä täällä on puhuttu näiden neljän ensimmäisen sektorin lisäksi myös ns. viidennestä sektorista. Tämän on sanottu muodostuvan niistä korkeamman ajattelun ja hallinnon sekä monimutkaisuuden hallinnan tehtävistä, joita kaikilla ulottuvuuksilla paisunut yhteiskuntamme nykyään tarvitsee. Kaiken kaikkiaan suhteellisesti yhä vähemmän rahaa (länsimaissa) pyörii Maslowin tarvepyramidin pohjakerroksissa. Viimeiseen pariin vuosikymmeneen saakka kasvua on kuitenkin onnistuttu löytämään riittävästi myös pyramidin huipulta.

    Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut. Yksi kapitalismin tärkeimmistä periaatteista – jatkuva tuoton maksimoiminen – on kehittyneen teollisen ja IT-automaation sekä kapitaalin liikkuvuuden myötä pikkuhiljaa johtanut palkkojen kasvun hyytymiseen. Tämän on todennut mm. Erik Brynjolfsson, joka näyttää palkkakasvun ja BKT:n kasvun käyrien USA:ssa lähteneen erkanemaan toisistaan jo joskus 60- tai 70-luvulta saakka. Vaikka tällä hetkellä työllisyys USA:ssa jälleen on raiteillaan, eivät palkat silti ole lähteneet kasvuun. Jonkinlainen raja on siis saavutettu ihmistyön arvolle.

    Keskiluokan kutistuminen ja valuminen alemmaksi taloudellisella asteikolla alkaa olla jo yleissivistyksen pariin kuuluva toteamus. Se, että keskiluokka Aasiassa yhä kasvaa, on vain väliaikainen ilmiö; jotkin maanosat vain toteuttavat nyt nopeutetulla tahdilla sitä kehitystä, jonka länsimaat kävivät läpi noin sadassa vuodessa. Veikkaan, että aikaikkuna Aasiankin kasvulle sulkeutuu viimeistään parinkymmenen vuoden kuluessa. Maantieteelliset erot tulevat tasaantumaan ja kehittyvät maanosat päätyvät myös tarvepyramidin huipulle.

    Samalla, kun olemme kulutusyhteiskuntana siirtyneet tarvepyramidin huipulle, on myös raha yhä enemmän akkumuloitunut kohti yhteiskunnan pyramidin huippua. Ehdoton toimintaedellytys terveelle markkinataloudelle kuitenkin on se, että raha liikkuu systeemissä. Nyt on kuitenkin käymässä niin, että raha liikkuu pyramidissa yhä vähemmän vertikaalisesti. Tätä kehitystä yhä nopeuttaa rahan pako veroparatiiseihin. Kari Väänänen on täsmälleen oikeassa siinä, että jopa suuri osa tästä pyramidin huipulle kerääntyneestä rahasta on alun perin tullut valtioilta ja muilta julkisen talouden elimiltä. Mikään fossiilisen energian tuotannon tai infrastruktuurin kehitys ei ole tapahtunut ilman valtioiden mittavaa tukea kansalta kerättyjen verorahojen turvin ja tähän listaan tulee lisätä myös Kari Väänäsenkin mainitsemat osaaminen, terveydenhuolto ym. ym.. Suomessa on ollut esimerkkejä firmoista (oliko se Supercell vai mikä?) jotka tietoisesti toimivat yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla ja maksavat veronsa täällä. Toivottavasti niin tekevät myös monet muut firmat. Kuitenkin, kun IKEA:nkin kaltainen, eettisesti oikeanlaiseksi mielletty ruotsalainen suuryrityskin on paljastunut rahansa Luxemburgiin tuppaavaksi ”verosuunnittelijaksi”, alkaa miettiä, missä raja lopulta kulkee. Kuinka moni suuryritys lopulta mieltää yhteiskuntavastuun kuuluvan samaan laariin kestävän markkinatalouden kanssa?

    Nyt siis ollaan siinä, että uutta lisäarvoa olisi löydettävissä enimmäkseen vain sieltä Maslowin tarvepyramidin huipulta, mutta kun kansan ostovoima pienenee, menee yhä suurempi osa käytettävissä olevasta rahasta tarvepyramidin alempien tarpeiden tyydyttämiseen. Kapitalismi siis tavallaan ajaa itseään kohti omaa loppuaan nimenomaan sillä, että se pitää aatteellisella kiihkolla kiinni jokaikisestä perusperiaatteestaan. Siihen ole toistaiseksi osattu rakentaa sisään mekanismia, joka perustarpeensa tyydyttäneessä yhteiskunnassa kierrättäisi rahan takaisin sinne, mistä se on tullut. Vai kuka osaa osoittaa sen uuden innovaation, joka perustuu suurelle työvoiman tarpeelle? Tai tuleeko maailman kohta 8 miljardia ihmistä elättämään itsensä ja toisensa PK-yrittäjyydellä?

    Kapitalismin elinvoimaisuus (Darwinismiin viitaten) tulee siis riippumaan siitä, pystyykö se sopeutumaan uuteen todellisuuteen pyramidin huipulla. Löytyykö sen omasta opista keinoja, jolla pumppu saadaan jälleen pumppaamaan rahaa myös pystysuoraan pyramidissa? Vai täytyykö keksiä muita keinoja käytettävissä olevien resurssien jakoon?

    Totta kai oikeassa oli myös se kommentoija, joka sanoi, että kollektiivisen systeemin riski on ihmisen oma tyhmyys. Kollektiivitaloudessa lopulta joku katsoo itsensä toista viisaammaksi ja alkaa syöttämään omaa toimintatapaansa muille väkisin. Mutta ei kai tässä nyt ole kaikki? Kai ihminen pystyy muutakin keksimään kuin kaksi ääripäätä?

    Joko voimme miettiä tätä yhteistuumin nyt, tai sitten odotamme parikymmentä vuotta ja ratkaisemme sen suurella verenvuodatuksella. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, kun Aasiakin tulee samaan pisteeseen, missä me olemme nyt.

  7. Nimetön kirjoitti:

    TAAS ARVOKESKUSTELUA
    Lomat on lusittu ja lienee aika taas palata ARVOKESKUSTELIJOIDEN sivuilla käytävään keskusteluun, jonka joskus sysäsin liikkeelle. Ensinäkin olen hyvilläni, että kommentteja on alkanut tulla muiltakin kuin Apuselta ja Kopralta. Kiitos siitä teille. Tässä APUSELLE, JA NIMETTÖMÄLLE kommenttia kirjoituksiinne.

    Ensinäkin Apuselle huomauttaisin että en nojannut Randiin kuin kerran. En halua tehdä sitä sen enempää, sillä luettuani jonkin aikaa hänen kirjoituksiaan, tulin siihen tulokseen, että kovin on keskinkertaista filosofiaa.

    Ja huomautan vielä kerran, että minä en käy mitään ”eipäs juupas” keskustelua kapitalismista ja sosialismista. NIMETÖN totesi aivan oikein, että inhimilliseen ajatteluun pitäisi sopia muutakin kuin nämä kaksi ääripäätä. Vielä tähdennän, että minun kritiikkini kohde ei ole markkinatalous, vaan SÄÄTELEMÄTÖN markkinatalous, investointipankkien ja taloudellisen eliitin loputon valta ja ahneus. Tämä ahneus on riistäytynyt käsistä ja uhkaa koko kulttuurimme perusteita.

    On tyhjää väittää etteikö veronkierto, eli ”verosuunnittelu”, olisi tänä päivänä karannut maailmanlaajuisesti käsistä katastrofaalisella tavalla. Raha ei enää kierrä yhteiskunnassa tavalla, jolla sen pitäisi kiertää, jotta yhteiskunta ja sen talous olisi terveellä pohjalla. NIMETÖN puhui myös tästä vertikaalisesta varallisuuden liikkeestä ja sen puutteesta. On laskettu että joissakin maissa veroparatiiseihin pakeneva raha vastaa jopa 20% kansantuotteesta, eli osassa maita kauppataseen alijäämän verran. Tämä ei voi olla tuhoamatta yhteiskuntien taloudellisia rakenteita. Se on salaista pimeää rahaa, joka makaa salaisilla tileillä hyödyttämättä ketään. Ainakaan yhteiskunnat eivät siitä hyödy, esim. työpaikkojen muodossa.

    NIMETÖN totesi, että USA:ssa, on käynyt niin, että palkat ovat jäätyneet kolmen kymmenen vuoden takaiselle tasolle, mutta kulutus ei ole vähentynyt. Kun tarkastelee tätä yhtälöä hieman, voi todeta että jotakin hyvin katastrofaalista on tapahtumassa, sillä kuilu ihmisten palkkoja kuvaavan käyrän ja kulutuksen käyrän välillä on valtaisa ja repeää yhä. Se merkitsee rajua, yhä kasvavaa velkaantumista tavallisen ihmisen tasolla, kuten myös valtion tasolla. Nyt onkin alkanut kuulua soraääniä tutkijoiden ja, mikä ihmeellisintä, miljardöörien taholta, että minipalkat ovat liian alhaalla. Kansalla ei ole kohta enää varaa kuluttaa ja korporaatioiden tuotteet menevät yhä huonommin kaupaksi ja tämä pakottaa pienentämään tuotantoa ja lisää työttömyyttä, joka vähentää kulutusta joka pienentää tuotantoa joka lisää työttömyyttä jne. Jos pidämme kulutusta nyky-yhteiskunnan liikkeellä pitävänä voimana, voidaan todeta, että pää alkaa tulla ahneen vetävän käteen. Ollaan tilanteessa, missä palkka-alella ollaan säästämässä itsemme kuoliaaksi ja romuttamassa koko nykyinen ajattelu taloudesta ja yhteiskunnan rakenteista (se voi olla ihmiskunnan ja planeetan kannalta hyväkin kehitys, kauas tulevaisuuteen katsottaessa). Nyt jenkeissä on asiat näennäisesti hyvin. Työttömyys on laskenut ja BKT on nousussa. Lieneekö tuo kiinni siitä, että liuskeöljy on virkistänyt maan taloutta ja toisaalla matalapalkka-alat ovat yhä suurempi osa USA:n talouden pyörittämistä. Keskiluokka alkaa kadota ja ihmisten on pakko tehdä ainakin kahta työtä, voidakseen selvitä edes asumisen ja ravinnon tuottamista kustannuksista. Ja mikäli olen yhtään ymmärtänyt oikein, Apusen edustama EK ja sen kaverit ovat ajamassa meille Suomeen juuri tällaista matalapalkka suuntaa. Ammattiliitot halutaan pois tieltä sotkemasta hyviä bisneksiä. Lakko-oikeus laittomaksi ja palataan teollisenvallankumouksen pimeisiin aikoihin. Tätähän ei tietenkään kehdata suoraan sanoa, mutta sieltä se rivien välistä on havaittavissa: kurjuutemme syy on AY-liikkeessä. Kovin tarkkaan on unohdettu keskustelusta 2007-2008 tapahtumat eli finanssipankkien puuhat nykyisen laman syitä etsittäessä. Jopa noiden syiden esiintuominen on erään Björn Wahlroosin mielestä moraalitonta, kuten hän eräässä tilaisuudessa herkesi lausumaan, kun joku uskalsi väittää investointipankkien toimintaa moraalittomaksi ja kuudetta vuotta jatkuvan laman syyksi.

    Minusta tuntui, lukiessani Apusen kirjoitusta, kuin olisin lukenut SÄÄNTELEMÄTTTÖMÄN MARKKINATALOUDEN TEORIA OSA 1 teosta. Teoriassa tuo voisi toimiakin Apunen, mutta teoria ja käytäntö eivät kohdanneet sosialismissa, eivätkä ne kohtaa pankkikapitalismissakaan. Väite että kapitalismissa on mahdotonta saada ihminen käyttämää väkivaltaa omien etujensa tai yhteisönsä puolesta on todella kummallinen ja vieläpä paikkansa pitämätön. Koko lähihistoria on täynnä kapitalistisen järjestelmän masinoimia väkivallantekoja aina sodan mittakaavan asti. Tämä väite kapitalismin väkivallattomuudesta lienee luettu teoriakirjasta. Myös näennäinen vapaus valita työpaikkansa on harha, jota yritetään syöttää ihmisille, unohtaen mainita että globalisaatio määrää missä työt ovat, jos ovat, ja minne työtä haluavan on mentävä jos töitä aikoo saada. (vaatimaton esimerkki Kemijärven sellu). Vapaus ja vallinnanvara ja omilla aivoilla ajatteleminen on lähes yhtä teoreettista ja haperoa kuin se on totalitäärisessäkin yhteiskunnassa, siitä pitää sosiaalinen ja kaupallinen propaganda huolen. Toki turhaa tavaraa on vapaus valita ja toki SOME on lisännyt ajatuksien levikkiä ja siihen voisikin panna toivonsa tulevaisuuden suhteen, että uudet ajatusmallit ja yhteiskuntamallit saisivat äänensä kuuluville, mutta mitään vallan kapenemista, vastoin kuin venezuelalainen väittää, ei ole tapahtunut. Meillä saa puhua mitä ajattelee, mutta sillä ei ole juuri vaikutusta, sillä maailman suunnan määräävät ne joilla on taloudellinen valta. Suuret syövät pienenet ja se jolla on rahat, päättää myös mitä niillä tehdään ja runnoo poliittisesti läpi mieleisensä hallituksen tai hallitsijan (vaatimaton esimerkki KMS). Tottahan kapitalismi mahdollistaa omistamisen. Sehän perustuu siihen. Vasta julki tulleen tutkimuksen mukaan 1% maapallon väestöstä omistaa 48% koko planeetan varallisuudesta. 80% väestöstä omistaa 5,5% ja väliin jäävä 19% väestöstä omistaa varallisuudesta 46,5%. 1%:n osuus kasvaa jatkuvasti ja muiden pienenee sitä mukaa. Tämä ei voi olla tervettä.

    Varallisuus siis keskittyy koko ajan yhä harvempiin käsiin. Tästä vallan todellisesta olemuksesta, keskittymisestä ja sen käyttämisestä väärin, on hyvä esimerkki Wall Streetin, 2007-2008 tekemä keikaus, jossa 700 miljardia amerikkalaisten veronmaksajien rahoja siirrettiin finanssipankeille. W.Bushin innolla siunaama valhe, jolla Goldman Sachs ja useat muut Wall Streetin finanssipankit kuppasivat USA:n veronmaksajilta tuon 700 miljardia, oli suora osoitus siitä kenelle valta kuuluu. Kansakunta ja kongressi peloteltiin uskomaan, että koko maailma romahtaisi helvetinkuiluun, jos GS ja muutama muu investointipankki päästettäisiin konkurssiin. Alkusysäyshän tälle kaikelle oli USA:n asuntokupla, joka synnytettiin ja mekanisoitiin johdannaisineen suurten pikavoittojen toivossa ja jota tuki Greenspanin siunaama riskienottomania. Tämä jos mikä, näyttää selvästi sen mikä on näiden pankkien valta. Obaman vaalivoitto tuntui aluksi demokratian voitolta, mutta vähitellen paljastui, että Goldman Sachs oli Obaman suurin vaalirahoittaja ja jäljet alkoivat näkyä. Obaman hallintoon nimitettiin yksi toisensa jälkeen Goldman Sachsin ex- johtajia, aina valtionvarainministeriötä myöten. Oliko W.Bushin aikana tapahtunut vuoden -08 suuri keikaus vain Goldman Sachsin operaatio Lehman Brothersin kaatamiseksi veronmaksajien rahoilla, vai yksinkertaisesti hukattujen rahojen kiristämistä valtiolta ahneen, huonon ja ammattitaidottoman pankkitoiminnan tappioiden peittämiseksi? Miten tällainen on demokratiassa mahdollista? Oli eli ei, mutta veronmaksajilta saadut rahat jaettiin muutamien amerikkalaisten investointipankkien kesken. Eniten sai tietenkin Goldman Sachs, sama pankki, joka oli auttanut Kreikan hallitusta piilottelemaan Kreikan talouden todellisen tilan, maan liittyessä EU:iin. Seurauksethan me tiedämme. Näiden kaappauksen tehneiden investointipankkien yhteen laskettu nimellinen ostovoima ylittää reilusti kaikkien maapallon valtioiden varallisuuden. Jopa GS:n yksi hallitsema nimellinen ostovoima yltää tähän. Kun katsoo varallisuuden jakautumisprosentteja ja investointipankkien varallisuutta yhtälössä, eikö soita kelloja? Eikö pane arvelemaan että kenellä valta tällä planeetalla oikein on? Joko tämä riittäisi selvitykseksi, mistä huoleni kumpuaa? Todellisuudessa parlamenteilla ei ole enää valtaa valtioiden asioissa. Valtaa pitää se jolla on kaikkein eniten kapitaalia ja ne ovat investointipankit, jotka ovat kaapanneet yhteiskunnallisen päätäntävallan itselleen. Ja kun näissä pankeissa demokraattinen päätöksenteko ei ole käytäntönä, niin emmekö me elä jo kapitalistisessa harvainvallassa? Ja eikös markkinatalouden/Friedmanin oppi korosta että se joka ei pärjää kilpailussa saa mennä. Miksi siis jättipankit pelastettiin kansalaisten rahoilla?

    Totuus tänä päivänä on, että ahkerakaan tavallinen työtätekevä ihminen ei rikastu omalla työllään. Muiden työllä se on mahdollista ja tätähän tämä nykyinen talousmekanismi ruokkii kuin käenpoikasta. Yhteiskunnallinen alamäki ja eriarvoistuminen ovat jatkuneet siitä asti, kun Friedman lanseerasi oppinsa vastineeksi Keynesin opille. Jotakin on kuitenkin mennyt pahasti pieleen. Mennyt pieleen tahattomasti, tai tahallisesti. Nykyinen vallassa oleva ”uuskalassinen” talouskäytäntö tuntuu onnistuneen sotkemaan koko talousajattelun niin että lamat tihenevät ja syvenevät ja pitenevät ja harvat rikastuvat ja niin monet köyhtyvät. Taas: Ei voi olla oikein!

    Unohdetaan siis Herlinit ja muut pikku miljoonamiehet ja naiset. Antaa heidän nauttia keräämistään rahoista. Koitetaan puhua siitä, mikä on se suurin uhka, eli varallisuuden ja vallan keskittyminen yksiin ja ainoisiin käsiin koko planeetan mittakaavassa ja siitä seuraava demokratian vaarantuminen yhteiskunnassa. Jos yhteiskuntaa hallitsevat megayritykset, joiden päätöksentekoon ei demokratia kuulu, voidaan syyllä kysyä, onko demokratia nylkyään jo pelkkä savuverho. Voidaan syyllä kysyä että hallitseeko Goldman Sachs planeettamme ja määrääkö se tulevaisuuden suunnan? Valtio, eli edustuksellisesti ja demokraattisesti valittu parlamentti ja valtion elimet, kaikkine rasitteineen, ovat tavallisen ihmisen viimeinen puolustusmuuri globaalia riistoa ja investointipankkien mielivaltaa vastaan. Tai ainakin sen pitäisi olla.

    Pitäisikö siis yhteiskuntarauhan nimissä sittenkin palata Keynesin oppeihin? Ainakaan ne eivät voi tuottaa katastrofaalisempaa loppu tulemaa kuin nykyinen meno, joka perustuu pääosin Friedmanin oppeihin. Olisiko vaihtoehtona säänneltymarkkinatalous, jota valvotaan demokraattisesti ja maailman laajuisesti niin, ettei tällaisia taloudellisia hirviöitä (GS) pääse enää syntymään ja syömään demokratialta sen voimaa. Usko kuluttajan viisauteen ja valtaan talouden suunnasta ja kehityksestä päätettäessä, on jo vanhanaikainen. ”En tiennyt että tarvitsen sen ennen kuin mainonta kertoi että tarvitsen”. Megayhtiöt päättävät mitä me kulutamme ja mitä me haluamme ostaa. Pieni tuotantoyksikkö, joka ei pärjää isommalleen kilpailussa, on tuhoon tuomittu, sillä talouden rakenne on veivattu sellaiseksi. Siispä talouden rakenne on väärä ja se on korjattava PK sektoria suosivaksi, sillä tulevaisuutemme voima on juuri PK-yritysten tuottamassa työssä. PK-sektorin ja AY-liikkeen on löydettävä yhteinen sävel, jotta suuret eivät syö pieniä ja syökse yhteiskuntaamme harvainvaltaan, jossa demokratia on kaukainen muisto vain ja 1% elää yltäkylläisyydessä loppujen rahoittaessa työllään heidän loisteliasta elämäänsä. Eipä ole Borgioista kovin pitkälle päästy. Vai?

    Miksi puhun niin paljon taloudesta käydessäni arvokeskustelua? Siksi, että vanhan sanonnan mukaan: ” Kun köyhyys astuu ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta ulos.” Miettikääpä sitä ja sen syvempää merkitystä iltapuhteiksi. Jos muutamilla on kaikki ja enemmistöllä ei mitään, seuraa siitä välttämättä jossain vaiheessa törmäys ja kadut ovat taas veressä. Tätä tulevaisuutta vastaan meidän on taisteltava.

    Hyvää alkanutta vuotta. Kirjoittakaa!
    Kari Väänänen

Mitä mieltä sinä olet? (Huom! Kommentit päivittyvät viiveellä)